Taas on lauantai. Mä en sitten jaksa millään. Olen alkanut inhota lauantaipäiviä, ihan siitä syystä, että olen jälleen menossa serkkuni grillille yöksi avuksi. Sen piti jo loppua viime kuun loppuun, mutta siinä hommassa mukana ollut rahanahen sontaläjä sai ylipuhuttua serkkuni pitämään sitä vielä kuukauden. VOI *PIIP*, sanon minä! Tämä viikonloppu, seuraava ja kuukauden viimeinen menee siinä, että valvon lauantai yöt.
Noin puolitoista kuukautta olen jo sitä tehnyt. Ja nappaa suurinpiirtein saman verran kuin paska-altaassa uiminen.

Tämä yö tulee olemaan piiiitkä, sillä olen tulossa pois sieltä aamujunalla koko yön valvomisen jälkeen. No, kai sekin onnistuu. Otan sitten vaikka pienet unoset junassa.

Muuten minä nukkuisin niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten lähtisin vasta iltapäivän junassa takaisin, vaan kun serkkuni äiti on tulossa siivoamaan pizzeriaa, jonka serkkuni lopettaa huomenna ja se tarkoittaa sitä, että jos jään sinne... Niin... kummitäti hyppyyttää minua ja MINÄ siivoan koko paikan. Hän vain seisoskelee työnjohtajana jossain. Ei onnistu.